Decisions, decisions...

Well, i´m sorry that i haven´t write in english earlier, but i have had a lot in my mind and not so good luck in some things... But now i´m back and glad to write something for the english friends (if there´s any left). During past weeks i have been trying to relax and have some fun ith my friends. I have also worked with my final project with thesis and last week i started my practical training in nice company called IVK-tuote. Now i have started training again and it feels really good. However i´m not going to jump anymore. It was a tough decision but i´m sure it´s a right one. Last two seasons have been just a nightmere for me and i have tried to focus more about my jumping. In concequence of that i started having some problems with my skiing also. So i wanted to try only XC-skiing now. I´m not going to place any goals, but i just want to gain some more force and muscels to ski and also some more rapidy to sprint. I don´t dream of international career, but we´ll see how it goes and i´ll just go with a flow with this. I also wanted focus more of cycling, but only as a training aspect. The most important thing now is to finish school and start working outside professional sports. I have some ideas in my mind about coaching and i think i´ll start coaching juniors and serve something from my long career for the juniors as well. The future will show us the things get in order? I also have some plans to make some music and i hope i can offer you people some of my own music during this summer?

I´ll get back to you soon!

MITÄS NYT?

Noniin, kausi on taas kärvistelty ja kypärää on hakattu seinään oikein urakalla. Parin kuukauden luova kilpailutauko ja etelänleiri näkyi SM-kisoissa selvästi. Mäkiosuudella se näkyi epävarmuutena, itseluottamuksen puutteena, turhautumisena, välinpitämättömyytenä, jäykkyytenä ja lyhyinä hyppyinä. Hiihto-osuudella harjoitustausta näkyi taasen suksien testaamisen osaamattomuutena, hapotuksena, luovuttamisena, vitutuksena sekä vaivalloisena etenemisenä. Yhtä kaikki, siitäkin selvittiin ja eihän tuo nyt ihan turha reissu ollut. SM-alusviikolla tuli parisprintissä SM-hopeaa Palokan Sputnikin kanssa ja Lauantaina kisojen jäkeen järjestetyt Ögön kolmekymppiset olivat meiningiltään ja puitteiltaan huikeat!

Eikä siinä vielä kaikki; heti seuravan viikon alussa pitikin jo ruveta järkkäilemään minarikuppia joka oli määrätty ajettavaksi seuraavana viikonloppuna. Keskiviikkona iskin käteni paskaan ja starttasin huimaan ylämäkisprinttiin Jyväskylän Laajavuoressa. Aika-ajon jälkeen kiivettiin formulalähdöllä kansanrinteen päälle. Eka ylhäällä voitti. Nooh, odotukset olivat kovat ja sommittelin palkintonavigaattoria jo galantin komentokeskukseen. Mitä vielä, eihän tällaisella treenillä paljon navigaattoreita pokkailla. Jonossa mentiin nätisti ylös, mutta vauhti pysyi koko ajan samana riippumatta menohaluista. Kuudes sija ja nimi lehteen, tosin otsikolla "Kuisma lopettaa aktiiviuransa". Minarikuppi otti tänä vuonna taas askeleen eteenpäin ja homma toimi. Seuraukset on nähtävillä urheilukanavalla 20.4. klo 21.15. Riihivuori osoittautui loistavaksi paikaksi järjestää kisat ja oheishämmingit. Rock-bileissä oliven lisäksi lavalle kipusi legendaarisia biisejä esittänyt Vili sekä yhden biisin voimalla nouseva tähti Sakari Ström.

Eikä siinäkään vielä kaikki; kun minarikupista oli selvitty, olikin sitten nousukuntosprintin vuoro. Tällä kertaa tajusin pysytellä toppahousuissani ja äijäillä kuvaushommissa. Toisessa kädessä videokamera ja toisessa jääkylmä Carlsberg! Toimi, muttei tuntunut kovin sporttiselta... Hyvät bileet jokatapauksessa! Kiitokset nousukunnolle vaivannäöstä! "Nousiskin" räjähtää tapahtumana pikkuhiljaa käsiin, koska osanottajamäärä oli ennätyksellinen ja ensimmäistä kertaa koskaan ajettiin myös naisten sarja, joka oli kerännyt rohkeimmat vinopipotytöt lähtöviivalle -> KUNNIOITAN! Siitä olikin sitten luonnollista siirtyä liskojen ja peikkojen saattelemana opintielle. Tekemistä riittää seuraaville kuukausille, koska samaan aikaan työstetään opinnytetyötä, työharjoittelua sekä kaiken maailman "nyt tai ei koskaan"-opintoja.

Olen pohdinnoissani tullut siihen tulokseen että motivaationi rippeet yhdistetyn puolella taitavat olla valuneet Klingenthalin ja Chaux-Neuven vesisohjoihin. Täten siis lopetan naurettavan pyristelemisen B-cupissa ja menen oikeisiin töihin! Jatkan tavoitteellista urheilemista maastohiihdossa. Lisäksi ilmoitan tuleviksi harrastuksikseni maasto- ja maantiepyöräilyn, golfin, tenniksen, musisoinnin ja kehonrakennuksen. Niin ja tietenkin poketuksen ;)LOL! Suunnitelmia on myös valmennusrintamalla ja tuo asia yhdistäneekin minut jatkossakin yhdistetyn kuninkaalliseen vartiostoon.

Helppoa ei tule olemaan, sen olen jo nyt saanut kokea. Ajatus siitä, ettei enää tarvitse pelätä, palella ja murjottaa maailman kuppasimmissa kylissä ja niiden "urheilustadiodeilla", tuntuu vielä tässä vaiheessa vieraalta. Uskon kuitenkin että päästessäni normaalin elämän (jota en ole koskaan kokeillut) makuun, saatan viihtyä osassani ihan tyydyttävästi? Nyt pitää vain pitää kristallipallo kirkkaana, tietokone kuumana ja oluet kylmänä, niin kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu. Jos kuitenkin alatte näkemään minussa huolestuttavia merkkejä kevään ja kesän aikana, antakaa suoraa palautetta tai ohjatkaa hoitoon ;). Poistun nyt painajaisten pariin ja aamulla puhdistuttaman korvani, jotta kuulisin teitä paremmin...

OO LAS PALMAS, OO LAS PALMAS!!!

Noniin, nyt on Playa Del Ingles, tuo joka teinin bileparatiisikin nähty. Hyvä oli reissu, mutta samalla rahalla olisi lomaillut kaksi viikkoa Pattayalla! Kerronpa teille rakkaat lukijani normi lomapäivästä Plaikkarissa:

Herääminen uuteen päivään tapahtui yleensä 10-11 välillä. Siitä sitten suihkun ja hampaanpesun kautta Brittiläiselle aamiaiselle. Samalla tuli katseltua lentomäkeä tv:stä. Sitten kämpille puhaltelemaan hetkeksi, jonka jälkeen lainelauta kainaloon ja biitsille. Matkalta mukaan vesipullo ja pari jääkylmää Bacardi Breezeriä. Jokunen tunti rannalla makaillen ja välillä jättiaalloilla ratsastaen. Sitten ropan alkaessa punottaa rantabulevardille huikopalalle ja ehkäpä kylmälle oluelle. Hyvä ruoka, parempi mieli ja kämpille, ehkä altaalla vielä vähän sania skiniin? Mahdolliset päikkärit, riippuen edellis yön kotiintuloajasta ja kunnosta? Tanden Peten kaijuttimista Pentti holappaa ja Juovuksissa lieksassa, jonka jälkeen mihinkäs muualle kuin syömään. Läheinen Suomalaisravintola osoittautui melko toimivaksi. Myös viereinen helevetin kallis pizzeria saattoi osua. Samalla reissulla kaupasta janojuomaa ja kämpille. Muutama erä tikkipokkaa, jotka Jasso vie 10-0. Suihkendaaliin ja farmaria jalakaan. Enteilevä tunnelma; josko tänään vihdoin löydettisiin joku siedettävä baari? JA vitut. Ytimessä bablo repii hihasta teinihelevettiin jossa saa kolme juomaa yhden hinnalla ja leiman vielä pahempaan teinihelvettiin. Istutaan pöydässä joka on niin tahmea ettei siihen voi nojata. Kaijutin soittaa psykedeelistä reiviä suoraan korvaan niin, ettei voi puhua eikä kuunnella. Manoliitot vievät skandinaavityttöjä kuin litran mittaa tanssilattialla. Tytöt ovat arviolta 7 promillen humalassa ja manoliitolla silmä palaa... Kun kuperkeikkaöljyt on kumottu, horjutaan tärykalvot riekaleina pihalle, jossa 30 metriä pitkällä muurilla istuu about 20 vaaleata humalaista tyttöä. Joka välissä istuu tumma sliipattu paikallinen Poulos rintakarvat ylevästi esillä, ikuista rakkautta tytön korvaan etelä-Eurooppalaisella aksentilla kuiskuttaen. Oksentaisin jos pystyisin. Matka kebabille kestää 8 sekuntia, jona aikana meitä revitään eri suuntiin hihasta "come to my bar, very good party, free drinks, free stamps to the hell, go and se first, COME ON!" Kanakebab toimii. Kyytipoikana kylmä Bacardi Breezeri turbopillillä imutettuna. Kotimatkalla tarjotaan suihinottoa porttikongissa kympillä, vittu kun kiinnostaa. Homoystävälliselle alueelle (jossa hotellimme sijaitsee ;) saapuessamme, tarjolla on myös hulppean näköistä transua, ei jostain syystä kiinnosta. Karkuun pääse ainoastaan juoksemalla. Matkalla porukkaa kävelee vain vastaan, koska kaikki ova menossa teinihelvettiin "bilettämään". Kello on vasta 03.30 mutta minä olen nähnyt kaiken ja valmis lohduttavaan uneen. Unessa tyynyt hyökkäävät kimppuuni ja peitto on petoja pullollaan. Olen nojannut teinihelvetin pöytään, joten käteni liimaantuu lakanaan kiinni enkä pääse karkuun.

Sunnuntaina oltiin Nyksän keikalla Berry´s bar:issa. Nyksällä oli vähän sokkendaali irronnut kolme viikkoa sitten, mutta urheasti mies kiipesi lavalle ja veti huiman shown. Tupa oli täynnä ja tunnelma katossa. Nyksä on kova jätkä. Ei päästä miestä tapaamaan, koska Matilla vähän väsyttää. Onneksi nähdään Frederik livenä ja pääsetään mennä seuraavana iltana katsomaan pystyykö Reetu haastamaan Masan, joka ilmoittautui suomen uudeksi päävalmentajaksi viiden vuoden kuluttua. Alkaa kuulemma tärähtelemään kun Matti pääse puikkoihin? Frederikin keikka oli yksi iskelmähistorian huonoimmista. Poistumme kahden biisin jälkeen, tupa on tyhjä. Löydämme Kossun äijien opastuksella Saloon happy barin. Suomalais-Italialainen rokkibaari on sitä mitä olemme etsineet koko viikon. Harmi että se löytyy vasta nyt. Oppaiden bileet ovat hurjat, mutta olo on hieman ulkopuolinen. Eikun kebabille ja nukkumaan. Viimeisenä päivänä ilmoittauduimme partyboatille koko päiväksi. "all include" reissua mainostettin näyttävästi: "3 kerroksen laiva, 150 hengen bileet, kolme ateriaa, ilmainen baari, matkalla delffiineitä ja valaita sekä ruotsalainen tyttöjalkapallojoukkue" Huh huh, mitä mitä! Todellisuus: 2 kerroksinen laiva, 40 henkeä, yksi sämpylä, ei jalkapallojoukkuetta, delfiinejä eikä valaita sen koommin. Pari vesiskootteria näin kylläkin. Retki oli silti onnistunut ja mielestäni 40€:n väärti. Tosin perverssin seremoniamestarin pitämät kisailut laivalla olivat naisia halventavia, onneksi ei tarvinnut osallistua, hyi! Illalla saloon bar:iin pelaamaan bilistä ja kuuntelemaan kotiteollisuutta, toimii!

Reissu oli siis rauhallinen ja leppoisa. Tuli syötyä ja nukuttuakin, eikä ympäripyöreitä juuri harrastettu. Syynä tähän voi osaltaan olla neljän päivän jälkeen ilmenneet kiputilat erinäisissä sisäelimissä. Vanhuus ei tule yksin...

Nyt on muutama päivä palauteltu ja jopa vähän urheiltukin! Ei muuta kun kamat kassiin ja aamulla kohti Rolloa ja Rukaa. SM-kisat ampuvat silmille, ei mahda mitään. Lyön kädet kyynärpäitä myöten ristiin ja toivon, että nipukat pysyvät kiinni vielä tämän reissun. SItten alkaa olla homma taputeltu. Ensiviikko onkin sitten minarikupin täyteinen, APUA! MISTÄ TÄÄLTÄ PÄÄSEE POOOIS?

Interesting times

I´m waitin and waiting. At first i´m waiting competitions. I´ve been training few times every week just for the Finnish Chanpionships end of the March. Wednesday 26th there´s team sprint in Rovaniemi, 27th thursday there should be small hill championships in Taivalkoski and 29th and 30th friday and saturday sprint and individual in Ruka, Kuusamo. If that´s not enough there´s still large hill championships at sunday in Ruka. That´ll be hard week atleast for me, cause i haven´t compete in NC in two months! At this point it looks like my last battle in Nordic Combined? But i´l make my final decision later after the season. You can make it harder by sending me 20 000€. I´ll make an exact summary about my career later. I´ve been jumping last weekend and it looked just fine. Even if i haven´t train much my jumping is lot better than earlier this season and that´s weird. It looks that i shouldn´t train much to keep the flow. My organism is way too special to know how to make it work all season.

Tomorrow morning i´ll jump to a plane with a guys and we´ll take some time off in the Canary Islands! I´m looking forwand to that interesting holiday ;) After that there´s some plans to make demos for my solo project "Sakari Ström"? Hope we can make some stuff to put online.

I also liked to say something about Finnish Nordic Combined. As you saw it wasn´t so good season for the Finns. Only thing i know to pick up the glory is a big changes. Now it´s time to ventilate all the system and motivate the guys who are left after this season with a new figures. I prefer new innovative coaches and leadership in the organization. I would reorganize the budget by decreasing all the needless training camps and direct some resourges for the juniors systematic camping without their own financial risk. A-team could focus to train with their own coaches during summer and after that there should be an effective training period as a team. That way we even have a small chance to get some guys for the world cup in the 4 years period. We also need a big step forward in the mental training and taking care of our athletes thoroughly. Maybe i should put my papers in just for a signal of an alteration?

Well, it´s very interesting to see what happens during this fall? I hope there´s a lot to see! I also hope that our athletes can keep their motivation and desire to develop what ever happens around them. There´s a same kind of situation in ski jumping and it makes it double interesting!

Well, i´ll start to pack and try to catch the train to Helsinki. I´ll get back to you next week!

Haamupuheluita ja roskapostia...

Koin tänään mielenkiintoisen episodin, kun istuin WC:ssä "lukemassa" Kortepohjalainen-lehteä. Puhelin soi olohuoneen pöydällä ja säntäsin housut kintussa vastaamaan. Sain puhelimen juuri käteeni kun se hiljeni. Tarkistin vastaamattomista puheluista että kyseessä oli numero: 09-85686100. Finderi ei luonnollisestikaan tuntenut kyseistä numeroa, joten latasin numeron googlen hakukenttään ja johan alkoi tapahtua. Sain tuloksia keskustelufoorumeista, joilla keskusteltiin tuosta numerosta tulevista "haamusoitoista". Alkoi pelottaa. Keskusteluissa kävi ilmi ettei kyseistä numeroa ole olemassakaan ja että se soittelee ihmisille ympäri maailmaa. Harva ihmisistä oli ehtinyt vastata puheluun, koska se soi yleensä vain pari kertaa. Jos joku oli ehtinyt vastata, oli puhelu käynyt pidossa ja sen jälkeen katkennut? Joku väitti kuitenkin vastanneensa numeroon ja sieltä oltiin yllätys yllätys kaupiteltu tieteen kuvalehteä ulkomaisella aksentilla??!! Alanumero 09-85686000 numero kuuluu Boston Consulting nimiselle konsulttiyritykselle, joka on kuulemma tehnyt rikosilmoituksen häirikkösoittajasta joka ilmeisesti tietokoneen kautta scannaa puheluita ympäri maailmaa heidän numeronsa kautta? joku oli yrittänyt soittaakin numeroon, mutta numerovalinta oli ollut virheellinen! Huh huh mitä touhua! Truth is out there...

No, ei siinä vielä kaikki. Sain tänään myös mielenkiintoisen sähköpostin Isabelle Zavalalta techdata nimisestä yrityksestä. Viestin aihe meni kutakuinkin näin : I wanted to give someone a sexually transmitted disease (e.g., herpes, AIDS). Viestin sisältö oli lyhyesti ja ytimekkäästi seuraava: "My girlfriend was in awe when she saw how large and long my manhood and grown". Teksti oli linkitetty, mutta kuuliaisena tietosuojasta en toki klikannut linkkiä.

Pelokkaana ja vainoharhaisena sammutan tietokoneeni, pakkaan laukkuun shortsit ja hammasharjan ja pakenen Kanarialle viikoksi. Jos joku kysyy, niin en ole ollut virallisesti täällä päinkään...

"Ihminen elää itteään varten!" -Harri Olli-

Harri Olli eli Hapa-opa on yksi maailman parhaista mäkimiehistä ja mukava ja vilpitön kaveri. Harri on yksi harvoista suomalaisen hiihtourheilun ammattilaisista. Ammattilaisiksi lasken sellaiset urheilijat, jotka saavat urheilusta kuukausipalkkaa. Maajoukkuetasolla kilpailevat hiihtolajien urheilijat ovat kaikki ammattimaisia urheilijoita, mutta vain aivan maailman terävimpään kärkeen kuuluvat yksilöt saavat opetusministeriöltä niinsanottua urheilija-apurahaa, joka vaihtelee 500€ ja1000€ välillä kuukaudessa. Korostan tässä kohtaa sitä että hiihtoliitto ei ole solminut yhdenkään urheilijan kanssa työsopimusta eikä täten maksa senttiäkään palkkaa kenellekkään riippumatta siitä menestyykö vai ei. Siinä valossa on ehkä hieman arveluttavaa, että Harri Ollia estetään harjoittamasta ammattiaan koko loppukauden aikana. Olli on tällä kaudella niin kovassa kunnossa, että taloudelliset menetykset palkintorahojen osalta ovat suuret. Myös hiihtoliitto joutuu nimeämään Harri Ollin tilalle jonkun huonomman mäkihyppääjän, jolloin koko Suomen joukkueen kokonaispanos loppukaudella kärsii kovan iskun. Ollin kohtuuton rangaistus on isku vasten urheilijoiden kasvoja. Jos Matti Nykäsen kohdalla olisi aikoinaan toimittu samalla tavalla, olisi mitalit jääneet tulematta ja Maailman paras mäkihyppääjä olisi tukahdutettu kilpailukieltoihin ja muihin sanktioihin. Nykänen olisi melko varmasti ollut tätä taustaa vasten kilpailukiellossa useita vuosia?

Okei, Harri Olli kävi Oberstdorfin yöelämässä ja vietti huhujen mukaan yönsä kahden viehättävän alppineidon kanssa? Nostan siitä hattua Hapalle! Muistuu mieleeni vuoden 2005 Oberstdorfin MM-hiihdot, joissa itse suoritin samaisen iltapuhteen ja saavuin hotellille vasta seuraavan päivän lounaalle. Muistaakseni olin noissa kisoissa paras suomalainen yhdistetyn urheilija eikä asiasta muutenkaan tehty sen suurempaa haloota? Mutta enpä ollut asiasta kenenkään kanssa toisin sopinutkaan. Vaihtelu majoitusjärjestelyissä antoi mukavati lisäpotkua ja uutta pilkettä silmäkulmaan. Kisoista saa nauttia muutenkin kunhan pitää järjen kädessä eikä hölmöile itseään otsikoihin. Onnekseni Ilta-sanomien toimittajat eivät seuranneet minua seikkailullani, koska sieltähän se syypää tähänkin soppaan luultavasti löytyy. Media teki tästä kärpästä härkäsen heti kättelyssä. Myös hiihtoliiton tapa hoitaa Harri Ollin asia sai minut kiehumaan siinä määrin, että alkoi vanhaa miestä oikein vituttamaan! Jos itse olisin joukueen johdossa, en olisi missään nimessä työntänyt Ollia yksin suden suuhun lentokentällä. Olisin järjestänyt miehen toista kautta kotimaanlennolleen tai toiminut siten etteivät kuvottavasti käyttäytyvät toimittajat pääse nuoren, suojattoman urheilijan kimppuun provosoimaan ja ahdistelemaan. Ihan kuin Harri Olli olisi uhrattu kostoksi "häiriökäyttäytymisestään"? Urheilijoilta vaaditaan joukkueen johdon taholta tiukkojen sääntöjen noudattamista ja ammattimaista otetta urheiluun, mutta tiukan paikan tullen, kun urheilija on vaarassa joutua julkisen mestauksen uhriksi, työnnetään hänet yksin vastaamaan teoistaan ja pysytellään itse piilossa. Pöyristyttävää!

EDIT: Marvailan mukaan Olli poistui yllättäen suuttuneena tuloaulaan sen jälkeen kun hän oli pyytänyt Harria saapumaan seuraavana päivänä kuulemistilaisuuteen ja moittinut hänen käyttäytymistään. Tässä tapauksessa Ollin yllättävään ideaan lähteäkkin Lahden sijaan Rovaniemelle ei ehditty varmaankaan reagoida ja mies pääsi livahtamaan suden suuhun...

jälkiviisas voisi tässä vaiheessa sanoa että olisiko Harri Ollin ollessa kyseessä parempi ryhtyä jälkipuintiin ja moitteisiin vasta vaikka seuraavana päivänä, kun kaveri on rauhoittunut ja nukkunut yön yli rankan reissun ja lentomatkan jälkeen?



Jos itse olisin Harri Ollin housuissa, harkitsisin oikeustoimia kyseisen episodin selvittämiseksi sekä ammatinharjoittamisen estämisen vuoksi. Toisaalta jos nyt olisin Ollin saappaissa, voisin kuvitella menettäväni motivaationi urheiluun ja horjahtavani entistä pahemmin epäurheilijamaisuuksiin? Nyt Harri Ollilta siis vietiin se ainut asia joka pitää hänet poissa tyhmyyksistä, eli mäkihyppy. Voitte varmaan kuvitella mitä nuorelle Matti Nykäselle olisi tapahtunut jos hänen hyppäämisensä olisi hiihtoliiton toimesta estetty? Muutoin en halua verrata Nykästä ja Ollia millään tavalla. Ollilla on Nykäsen saavuuksiin vielä pitkä matka niin mäessä kuin huurteisissakin. Suru puserossa jään siis seuraamaan mitä kaikkea tämä episodi saa aikaan suomalaisessa mäkihypyssä sekä Harri Ollin elämässä? Haluan muistuttaa kuitenkin Harri Ollia ja muitakin hiihtoliiton hylkäämiä huippu-urheilijoita siitä, että MINARIKUPPI pidetään 4.-5.4.2008! Minarikupissa nimittäin oluen juonti ja sekstailu on ihan okei! Tervetuloa siis vaihteeksi vilpittömiin ja avoimiin ympyröihin kilpailemaan!

Tsemppiä HAPA!

TALVEN ENSIMMÄINEN PÄIVÄ

No niin, Tänään oli sinänsä legendaarinen päivä, että ensimmäistä kertaa Joulukuisen Norjan reissun jälkeen nautin hyppäämisestä ja hiihtämisestä. Päivä valkeni aurinkoisena, itseasiassa se paistoi pilvettömältä taivaalta ja elohopea asettui -3 asteen hujakoille. Heti aamusta ajattelin, että tämä päivä on se vedenjakaja jota olen jo pitkään odottanut. Heti tuli kuitenkin mutkia matkaan, kun Matti Nykäsen mäessä vallitsi roteva takatuuli. Se ei kuitenkaan onnistunut nujertamaan minua vaan tarjosi ainoastaan oman pienen haasteensa harjoitteluun. huomasin että kyllä se homma toimii kunhan vaan pitää mielen kirkkaana ja ponnistaa kypärän suuntaan, onhan kuitenkin helmikuu, arvokisojen aika vuodesta. Tänä talvena arvokisat puuttuvat, mutta konkarin formu alkaa selvästi löytyä siitä huolimatta. Lounaan jälkeen en malttanut pitkään askarrella kun piti jo vetää hiihtomonoa jalkaan ja sännätä yliluonnollisen hienoihin keleihin "vinistelemään" (hiihtämään). Hiihto maistui ensimmäistä kertaa tämän vuoden puolella hyvälle ja hetkittäin jopa orgastiselle tasolle kuljettaen. Nälkä kuitenkin yllätti, aivan kuten seksinkin jälkeen (kuulemma) ja piti suksia kotiin naulaamaan paahtoleipää, jughurttia ja tietty kahvia, mustana. Sitten olikin jo päiväunien aika. Tänä aurinkoisena tiistaipäivänä tunsin itseni hetkellisesti taas urheilijaksi...

Parit hiihtokisatkin tuli tuossa männäviikoilla käytyä. Reilu viikko sitten Kivijärvellä hiihdettiin "hippohiihtomaastoissa" ja nyt sunnuntaina sivakoitiin vihdoinkin pariin kertaan siirretyt Keski-Suomen maakuntaviestit Uuraisilla. Joukkuearvontojen jälkeen hiihdin lopulta Jyväskylän kakkosjoukkueen ankkuriosuuden. Alunperin oli tarkoitus hiihtää ykkösessä viiden kilometrin vapaan osuus. Mieltä lämmitti kuitenkin se, että hiihdin reilusti kovempaa kuin ykkösjoukkueen kollega. Molemmissa metropoleissa hiihdin ihan hyvät tasaiset kisat. Huomaa kuitenkin ettei harjoittelu viime viikkoina ole ollut kovinkaan kehittävää, ainoastaan juuri ja juuri ylläpitävää. Nopeat solut ovat jäänet joko Jyväskylän yöelämään tai sohvatyynyjen alle. Olen kuitenkin tyytyväinen tasoon, jolla pystyn vielä suoriutumaan ja sikälimikäli tarvetta ilmenee, löytyy se nopeuskin sieltä muutamalla harjoituksellisella täsmäiskulla. Tulevista kilpailutapahtumista en juurikaan osaa tähän hätään sanoa, mutta elän tällä hetkellä kuitenkin siihen malliin, että mikäli Salpausselänkisojen joukkueeseen tehdään muutoksia sairastumisten tahi muiden syiden vuoksi, olen tarvittaessa valmis kilpailemaan Lahdessa kuun vaihteessa. Sen jälkeen vielä mahdollisesti joku hiihtokisa ennen SM-kisojen valmistautumisleiriä Playa Del Inglesissä... SM-kisathan starttaavat sitten parisprintillä Rollossa 26.3. ja siihen perään jatketaan Rukalla Sprintin, normaalikisan sekä Ögön kolmekymppisten merkeissä... Kunhan omat vastaavat saaan ensin alta pois tulevana viikonloppuna!



SM-kilpailut Rukalla

Kolmenkympin kriisi