Tuesday, January 15, 2008

Ihan up yours




Terveiset täältä Mövenpick hotellista Münchenin lentokentän kupeesta. Vietän täällä laatuaikaa itseni kanssa ja yritän teippailla itseäni henkisesti kasaan viikonlopun jälkeen. Leuhotin tuossa männäviikolla että ompa mukava päästä taas pitkästä aikaa kunnon kisoihin näyttämään kyntensä. Siinä sitten voimieni tunnossa taisin unohtaa yhden aika merkittävän realiteetin koskien tuota kisaviikonloppua; Unohdin nimittäin että en ole läheskään riittävän hyvässä kunnossa pystyäkseni kilpailemaan vaadittavalla tasolla. Edellisestä kilpailusta oli aikaa kolmisen viikkoa ja laadukasta harjoitelua tuohon kolmeen viikkoon ei mahtunut puoliakaan. Sitten kun olosuhteet vihdoin sallivat esimerkiksi mäkiharjoittelun, oli kisoihin aikaa tasan viikko. Hyviä mkiharjoituksia sain alle toki neljänä paivänä ennen kisaviikonloppua, mutta hypyt eivät yksinkertaisesti olleet riittävän hyviä. Mäkihypyssä on usein tapana ajatella onnistuneita suorituksia ja pyrkiä saamaan ne alitajunnasta esiin. Omalla kohdallani edelliset riittävän hyvät hypyt on hypätty elo-syyskuun vaihteessa, joten tunnetta piti haeskella hieman liian kaukaa. Loppujenlopuksi tilanne oli se, että ajauduin miettimään hyppäämistä aivan liikaa ja menin täysin lukkoon. En yltänyt koko viikonloppuna edes sille tasolle, jolla mielestäni hyppäsin alkuviikosta harjoituksissa. Panokset olivat liian kovat ja mies meni sekaisin kuin Haminan kaupunki. Reissusta jäi siis käteen hyvät pastat ja tuomionpäivän fiilikset.

Huomenna olisi tarkoitus ajella Ranskaan Chaux-Neuveen ja kilpailla viikonloppuna kolme kisaa B-cuppia. Lähtötilanne viikonloppuun on nyt kuitenkin ihan erilainen kuin viime viikolla. Chaux-Neuven pieni mäki ja vaativat ladut suosivat parempia hiihtäjiä, jollaisena itseäni pidän huolimatta sunnuntain Aku-Ankka-kävelystä. B-cupissa yleinen hyppäämisen taso on myös hieman alhaisempi, joten on ehkä helpompi pitää ajatus kasassa ja tehdä "sitä omaa juttua". Eponnistumistakaan ei enää tarvitse pelätä, koska tällä hetkellä on enää hyvin vähän hävittävää. Hymy huulille, siteet kiinni (mieluiten) ja ponnistus kypärän suuntaan!

"En voi tarjota lohtua, sillä olen vain ihminen..."

No comments: